Muiden kurssilaisten blogeja lukiessani ja kommentoidessani olen alkanut kokea tietynlaista turhautumista. Blogeissa on paljon mielenkiintoisia kokemuksia ja näkemyksiä, mutta jokin tässä toiminnassa ei kuitenkaan ole kohdallaan. Ongelmaa aikani pohdittuani päädyin toteamaan, että oman turhautumiseni aiheuttaa sosiaalisen median perusominaisuudet. Tiedon jakaminen on naurettavan helppoa, jolloin tietoa etsivä päätyy luovimaan armottoman oikullisiin tietovirtoihin.
Otetaan esimerkiksi kurssin ensimmäinen tehtävä, somesovellukseen tutustuminen:
Tein ensimmäisen esittelyni Twitteristä ja blogiini tipahti pari kommenttia, joihin jopa vastailin. Kurssilla on tehty tähän mennessä kuusi esittelyä Twitteristä (Pearltrees on aivan loistava sovellus tässä kohtaa, muuten en tietäisi lukumäärää), joista omani lisäksi olen mahdollisesti johonkin tutustunut ja ehkä kommentoinutkin. Kuuden sovellusta kokeilleen sekä kommentoijien (yhteensä arviolta 10-20 ihmistä), näkemykset ja kokemukset on nyt ripoteltuna kuuteen paikkaan. Koska tieto on pirstaleina, ei nähdäkseni ole mahdollista löytää uusia mullistavia näkökulmia tai toimintatapoja Twitteriin liittyen. Kommentit eivät myöskään johda rakentavaan keskusteluun, sillä blogeihin tuotetaan jatkuvasta uutta tietoa aivan muista asioista, jolloin mukana pysyäkseen on jätettävä parin päivän takaiset asiat ja siirryttävä uusiin.
Ajatusmaailmani somen suhteen ei ole muuttunut ainakaan parempaan suuntaan kurssin aikana. Oikeastaan olen entistä vakuuttuneempi, että riittävän turvavälin pitäminen on ainoastaan hyvä asia.
Näinhän se menee. Tietovirroista on valittava ne, mitä seuraa, sillä tieto sirpaloituu väkisin. Mullistavat ajatukset ja kokemukset syntyvät nimenomaan siitä, että joutuu uusien sovellusten äärelle tai näkee jo tuttuja käytettävän eri tavoin, mihin itse on tottunut.
VastaaPoistaEi kaikesta edes tarvitse innostua. Toki sekin on arvokas "löydös", että haluaa pysytellä joistain sovelluksista kaukana. Joskus negatiivinen ensivaikutelma muovautuu positiiviseksi ajan kuluessa.
Blogeissa, kuten yleensä muuallakin somessa, keskustelun elinkaari on lyhyt: muutama dialogi postausta kohti. Ratkaisevinta lienee aiheen vetovoima.
Marko, juuri tuon järjettömän suuren tietovirran kanssa minäkin pähkäilen. Tavoitteenani oli kurssilta löytää joku keino sen hallitsemiseen ja tehokäyttöön valjastamiseen, mutta toistaiseksi ei edistystä. En haluaisi vielä luovuttaa. Niin kauan kun on kurssia, on toivoa.
VastaaPoistaKyllä toivoa on vielä kurssin jälkeenkin. Kun itse aloittelin someilua, alkujärkytyksestä kului vielä pitkä tovi, ennen kuin "omat" kanavat valikoituivat.
VastaaPoistaKati, tulkitsenko viestiäsi oikein, että et näe mitään ongelmaa tiedon sirpaloitumissa?
VastaaPoistaKuten V.Asta Hankakin kommentissaan toteaa, olisi hienoa saada virrat hallintaansa, mutta epäilen suuresti, löytyykö siihen riittävän hyviä työkaluja.
Somessa vallitseva keskustelun lyhyt elinkaari kuuluu mielestäni ongelman ytimeen. Pikaisesti luetut ja niihin nopeasti kirjoitetut kommentit voivat herättää ajatuksia ja jonkinlaista kehitystäkin voi tapahtua, mutta en usko, että tällä tavalla saavutetaan kovin paljon mullistavia tuloksia. Pidemmälle viety pohdinta voisi johtaa useammin mahtaviin saavutuksiin.
Palaan vielä kurssityöesimerkkiini: Jos kaikki kuusi Twitteriä tutkinutta kurssilaista olisivat tehneet yhteiset muistiinpanot sovelluksesta ja huomioistaan `(esim. Pearltrees) ja tästä materiaalista olisi työstetty yksi yhteinen esitys, olisimme uskoakseni saaneet oikein pätevän esittelyn Twitteristä. Lisäksi kaikki kommentit olisivat olleet luettavissa samassa paikassa yhdellä kertaa, jolloin keskustelukin olisi mahdollisesti laajempialaista.
Nykyinen toteutustapa on siinä mielessä hyvä, että tämä kuvaa somen, oikeastaan koko netin, toimintakulttuuria hyvin osuvasti. Jokainen tuottaa tietoa mahdollisimman paljon, jonka jälkeen kaikki kahlaavat tuotoksissa jotain hyödyllistä etsien.
Saavutetut hyödyt jäävät kovin pieniksi, kun niitä suhteuttaa kahlaamisen määrään.
Kyllä ongelma on aivan todellinen. En niinkään kommentoinut kurssin toteutusta, vaan ylipäätään tätä tietohyökyä, jota ei pääse pakoon.
VastaaPoistaTiedon yhteinen tuottaminen yhteen ja samaan paikkaan olisi aivan ideaali juttu. Siihen on useita työkalujakin: googlen docsit, wikit jne. Myös opettajan työ helpottuu, mikäli seurattavat suoritteet kertyvät tiettyyn paikkaan.
Otetaanpa tarkasteluun vaikkapa wikit. Niiden perusidea on, että jokainen pääsee ainakin lukemaan ja myös muokkaamaan samaa dokumenttia. Mitä toteutukseen tulee, kokemukseni sekä opettajana että opiskelijana ovat surkeat. Tietoa ei haluta työstää yhdessä, vaan joku (ehkä) tekee töitä ja muut (ehkä) seuraavat sivusta. Jotkut ymmärtävät idean, valtaosa ei.
Tietysti kahlaaminen uuvuttaa - ja turhauttaakin. Itselleen parhaiten sopivan työskentelytavan löytyminen vie valitettavasti aikaa. Nykyisessä toteutuksessa olemme lähteneet ajatuksesta, että kenenkään suoritus ei jää kiinni siitä, että joku toinen ei hoida tehtäviään. Ehkä tällaista wiki-tyyppistä kokeilua pitänee silti harkita.
Some on alueena sellainen, jota aika ei todellakaan helli. Kovinkaan usein en muista nähneeni esim. viikon mittaista keskustelua, vaan se yleensä tyrehtyy parissa päivässä. Ei kai keskustelun lyhyt elinkaari sinällään ole paha asia.Onneksi tällä kurssilla on mahdollista myös pohtia. Pulma lienee siinä, että etenkään suomalaiseen (blogi)kulttuuriin sisältyy valtavan korkea osallistumiskynnys: luetaan kyllä, mutta ei kommentoida.
Taisimme puhua aloitusluennolla, että tällä kurssilla tulee pintapuolisesti tutuksi noin viitisenkymmentä sovellusta. Nyt näyttää siltä, että kolmekymmentä on lähempänä totuutta. Tämä johtuu siitä, että samoja sovelluksia on yllättäen esitelty paljon. Kaiken kurssilla olevan tietomäärän ja muun some-tietovirran hallitseminen on vaikeaa jos ei ihan mahdotontakin. Tähän yhdeksi ratkaisuksi valitsimme Pearltreesin. Se auttaa paitsi hahmottamaan kurssin rakennetta myös pysymään kärryillä käsitellyistä aiheista, joihin voi aina palata myöhemminkin.
VastaaPoistaMitä tulee niihin moniin Facebook-, LinkedIn-, Twitter- ja YouTube-esittelyihin, niin teemme niistä vielä jossain vaiheessa yhteenvedon.
Postauksessasi erityisen positiivista on se, että tämä taitaa olla tähän mennessä kurssin pisin ja paras keskustelu.
Ihan vain tämmöinen pintapuolinen ja lyhyt kommentti: JESTAS miten HYVÄ keskustelu tämä!!
VastaaPoistaHaluan alleviivata vielä sitä seikkaa, että en kritisoi kurssin toteutusta. Kurssihan on tällä hetkellä tietynlainen hiekkalaatikko, turvallinen ympäristö, jonka piirissä voi kokeilla kaikenlaista. Tämä toteutustapa kuvaa uskoakseni todella hyvin sitä tilannetta, johon useimmiten somen yhteydessä törmää: Tieto ja erityisesti sen hallinnointi lisää tuskaa :)
VastaaPoistaOlen ehkä työskennellyt liian kauan ympäristössä, jossa ei saa olla kiire. Siksi en voi sulattaa, että jokin aloitettu keskustelu kuolee päivän tai parin aikana. Saatan töissä kypsytellä suunnitelmia viikkoja, kuukausia tai jopa vuosikaupalla. Siihen vielä mukaan moniportainen päätöksenteko, niin asiat on tullut pohdittua moneen kertaan ja todella monesta kulmasta. Tämä kurssi toteutetaan tietysti rajattuna, melko lyhyenä ajanjaksona, joten täällä ei voi jäädä pyörittelemään asioita viikkokausiksi. Siirryn etsimään sitä seuraavaa näkökulmaa.
Näkökulmassa ei ole mitään vikaa. Päinvastoin - harkitsin jo hetken sen nostamista ope-blogiinkin. Päädyin kuitenkin mieluummin seuraamaan, kuinka paljon kommentteja tänne kertyy.
VastaaPoistaHiekkalaatikko toimii oivana vertauksena. Lohduttelen vielä sillä, että tuska helpottaa kyllä. Kun somea ehtii hiukan pureskella, sieltä luultavasti valikoituu sellaisia kanavia, joita itse kukin mahdollisesti haluaa käyttää tai joita ei missään tapauksessa ala työstää.
Keskustelun nopeatempoisuus kuvaa ehkä jonkinlaista kärsimättömyyttä päästä koko ajan eteenpäin. Se lienee ajassa yleinen ilmiö, jota täytyy yrittää sietää. Jos somessa pohtii pitkään, havahtuu luultavasti siihen, ettei ehtinyt mukaan keskusteluun.
Pakko vielä napata oman kommenttisi viimeinen virke: "siirryn etsimään seuraavaa näkökulmaa." Tulkitsen sen keskustelun päätökseksi. Eli 14.43 aloittamasi teema, päättyy 9 "repliikin" ja 8 tunnun jälkeen. Ei lainkaan huono saavutus!
Haa, täältä löytyikin kivaa luettavaa! Sosiaalinen mediahan kuvastaa tämän ajan henkeä. "Kaikki mulle heti nyt" - ei jakseta keskittyä pidempää aikaa mihinkään ja asiaan ei perehdytä (ei ehditä perehtyä) riittävällä syvyydellä. Poikkeuksena insinoorit ja filosofit ;-D.
VastaaPoistaMonet työtehtävät ovat hektisiä ja aikataulut tiukkoja. Työntekijöiltä vaaditaan suorituksia, laadusta välittämättä. Tälläisessa työtahdissa ihminen suhtautuu lopulta kaikkeen siten, että kunhan se on suoritettu joten kuten. Tämä heijastuu sitten koko firmaan ylimmästä johdosta alimpaan toimihenkilöön, eikä kukaan huomaa mistä jäädään paitsi. Toisaalta jääpähän muille ja uusille jotain keksittävää :-D
Tietotulvaa tulee joka tuutista ja tieto myös vanhenee nopeasti. Itseäni ei juurikaan kiinnosta enää kuukauden takaiset blogikirjoitukset, oli aihe mikä tahansa. Facebookin tyyli, jossa postaukset rullaavat kokoajan pois näkyvistä sitä mukaa kun uusia tulee, tuntuu tarttuneen myös blogeihin ja muihin sosiaalisiin medioihin.
Mutta miettikääpä lehtien mielipidepalstoja, blogithan ovat tämän päivän mielipidekirjoituksia, kaikille avoinna ja kirjoitus harvoin ylittää tieteellisen julkaisun tason (poikkeuksia toki on). Ei lehtienkään mielipidekirjoituksiin jakseta montaa päivää vastailla kun aihe jo tyrehtyy. Ehkä blogitekstejä ei kannata ottaa niin vakavasti, että niitä jaksaisi normaalisti kommentoida. (tämä kurssi lienee poikkeus) :-)
Oikeassa olet! On perin harvinaista, että mielipideosastossakaan keskustelu velloisi valtoimenaan viikkokausia. Joskus niinkin toki käy. Silloinkin jonkin säällisen ajan kuluttua toimitus yleensä ilmoittaa yhteenvedon kera, että keskustelu päättyy tähän. Toisinaan se siirretään nettiin, jossa keskustelun jatkuu nopeampitempoisena kuin mihin printtimedia antaa mahdollisuuden.
PoistaTunnustaako kukaan tarttuvansa esim. kuukauden tai edes viikon takaisiin postauksiin?
Kuinkas kauan me ollaan näitä blogejamme pidettykään? Minä tunnustan kaivelevani "vanhempia" blogikirjoituksia takaisin esiin, esimerkiksi huomatessani "uuden kirjoittajan" tarttuvan jo aiemmin käsiteltyyn/esiteltyyn aiheeseen. Hieman vertailen tyylejä ja tietojakin sovelluksista. Tosin olen nyt huomannut, että muistaminen tuo haastetta - harmittaa, kun en älynnyt alunalkaen "pitää kirjaa" toisten tekemistä postauksista, vanhojen postauksien kaivelu on työlästä.
VastaaPoista